Ystäväni kysyi minulta, olenko onnellinen. Jäin pohtimaan kysymystä syvemmin, minulle luontaisella tavalla. Niin kuin eräässä laulussakin kysytään: ”Mitä onnellisuus tarkoittaa?” Jos onnellisuuden perustaa tunteisiin, niin onnellisuus on silloin vain hetkittäistä, koska tunteet vaihtelevat. Jos onnellisuutta mittaa olosuhteiden mukaan, niin silloinkaan onnellisuus ei ole pysyvää. Suomalaiset ovat tutkimuksien mukaan onnellista kansaa, joka on yllättävää siinä mielessä, että suomalaiset on mielletty usein suupielet alaspäin kulkevana kansana.
Oman kokemukseni mukaan silloin, kun mieli on maassa ja on ahdistunut olotila, ei voi todellakaan sanoa olevansa onnellinen. Puhun nyt sellaisesta pahasta olosta joka on jatkunut pitkään. Se sisäinen tunne on niin vahva, että se peittää alleen kaiken hyvän. Ainahan jotain hyvääkin on elämässä, sitä hyvää ei vain silloin havaitse. Silloin olisi hyvä kiinnittää huomiota positiivisiin asioihin.
Jeesukseen uskovana voi sanoa olevansa onnellinen sen perusteella, että on pelastettu eli matkalla taivaaseen. Voi myös olla onnellinen siitä, että on Jumalan rakkauden kohde.
Onnellisuuden kokemukseen vaikuttaa se, että voi elää omannäköistään elämää. Tehdä niitä asioita, joissa voi kokea onnistumisia ja tunnetta, että tämä on se ”mun juttu”, ”tässä mä olen hyvä”, niin työssä kuin vapaa aikana. Jos ei ole vielä löytänyt niitä asioita, on parasta lähteä mielenkiintoiselle retkelle omaan sisimpäänsä, tämä ei ole välttämättä helppo retki, mutta ihan varmasti antoisa. Silloin voi päästä elämänsä ”uhrina elämisestä” ”elämänsä sankariksi”.
Ihmissuhteiden vaikutus on myös suuri, onnellisuuden kokemukseen ja epäonnen kokemukseen. Katsoessani dokumentteja maailmalta eri kansoista ja kulttuureista huomaan, että onnellisia ovat ihmiset jotka elävät läheistensä kanssa, lähellä luontoa, myös syövät terveellisesti ja näin ollen myös pysyvät terveenä. On kansa joka ei edes tiedä mitä syöpä tarkoittaa, siellä haastateltiin erästä yli 80 vuotiasta mummoa, joka kertoi hymyssä suin, että lapsenlapset haluavat leikkiä hänen kanssaan kun tulevat koulusta kotiin, hän itsekin teki vielä töitä.
Kaikki asiat myös yhdessä vaikuttaa onnellisuuden kokemukseen ja riippuu ihmisestä millä tavalla ajattelee ja kokee. ”Sitkun” ihmiset eivät välttämättä saavuta koskaan onnellisuutta, he ajattelevat, että sitten kun tuo ja tuo asia on kunnossa niin voin olla onnellinen, mutta tahtoo olla niin, että aina tulee uusia asioita, jotka ovat vielä vaiheessa eli keskeneräisiä. Sanotaan, ettei meistä valmiita tule, niin ei myöskään meidän elämän puitteista tule täydellisiä. Voimme siis olla onnellisia pienistä asioista (niistähän elämä koostuu) ja ennen kaikkea, siitä, että itse maailman luoja pitää meitä niin arvokkaana, että antoi ainoan poikansa kuolemaan meidän syntiemme tähden, se, jos mikä on ihmeellistä ja usein meidän ymmärryskyvyllemme liikaa.
Raamatussa on mainintoja myös onnellisuudesta, siellä käytetään myös sanaa autuas. Apostolien teossa 20:35 kerrotaan Jeesuksen sanoneen: ”Autuaampi on antaa kuin ottaa.” Se on ihan totta, että saa hyvän mielen, kun voi antaa jotain konkreettista tai antaa apuaan eli auttaa. Luukkaan evankeliumista löytyy Jeesuksen sanat: ”Niin, autuaita ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä.” Ei pelkästään se, että kuulee, vaan myös noudattaa, siinäpä ohjeet onnelliseen elämään, ne löytyvät Raamatusta. Mikä on sitten se ”Jumalan sana”? Mielestäni tässä tulemme jälleen Raamatun kuninkaallisen lain eteen: ”Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi.” (Jaak. 2:8), joka kiteyttää myös koko lain: ”Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa, rakkaus on siis lain täyttymys”. (Room. 13:10) Eli tämän mukaan onnellinen on se joka rakastaa? Mutta ei niin, että sinun täytyisi jotenkin suorittaa sitä, vaan: ”Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.” (Room. 5:5) Rakkaus tarvitsee kohteen: itsemme, lähimmäisen ja Jumalan.
-Marjo Keränen-